Minusta

Hei ja tervetuloa kotisivuilleni! Olen Laura Heinonen, taiteilija Lohjalta, vuosimallia 1992. Olen piirtänyt ja maalannut niin kauan, kuin muistan. Taide on aina ollut iso osa elämääni ja harrastuksen kautta siitä tuli ammattini. Olen aina ollut hyvin eläinrakas ja etenkin hevoset ovat olleet minulle todella tärkeitä – siksi suuri osa töistäni esittääkin näitä upeita eläimiä! Eläinten lisäksi taiteessani loistavat kaikki sateenkaaren värit – ei ehkä ilmiselvästi, mutta jos katsot töitäni aivan tarkkaan, saatat huomata, että eläinten turkeissa loistaa koko kirjo erilaisia värejä! Musta hevonen ei koskaan näytä hyvässä valaistuksessa täysin mustalta – sen turkki heijastaa ympäristön värejä, ehkä vain hitusen, mutta heijastaapa kumminkin. Näitä värejä yritän sitten upottaa töihini mahdollisimman paljon.

Värit ovat minulle todella tärkeitä ja tuntuu, että joskus näen niitä ehkä enemmän kuin muut yleensä näkevät… Tämä korostuu töissäni. Usein valmis työ ei muistuta täysin mallikuvaa – eikä sen tarvitsekaan – sillä nimenomaan nämä värit tekevät taiteestani erityistä ja ovat minulle ominaisia. Kuten ehkä huomaat, jos vilkaiset galleriaani, ei töistäni kuitenkaan puutu realistisuuttakaan.

Aloitin yrittäjänurani vuonna 2016 nimenomaan tilaustöiden parissa. Vuoden 2020 loppupuolella siirryin tekemään hetkeksi omaa taidettani ja lopetin samalla väliaikaisesti tilaustöiden tekemisen. Vuoden 2021 kesällä aloin valmistelemaan yhdessä suomenhevosten omistajien kanssa ”Tarinoita Suomenhevosesta” -taidenäyttelyä, joka tulee kiertämään Suomea kesällä ja syksyllä 2022. Lue lisää täältä.

Henkilökohtaisesti minusta voisin kertoa, että elämäni ei ole ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä ja taide on auttanut kantamaan minua vaikeidenkin asioiden yli ja ympäri. Minulla on pitkä historia koulukiusaamisen kanssa ja nuorena taide olikin yksi henkirei’istäni. Ilman taidetta ja muutaman ihanan ihmisen tukea, en olisi selvinnyt. Kouluvuosinani kävin läpi myös 5 nilkkaleikkausta, sillä molemmissa nilkoissani oli pientä vikaa. Homma meni kuitenkin pieleen ja leikkauksilla on yritetty korjata lähinnä ensimmäisen leikkauksen tuloksena olleita virheitä… Koskaan en luultavasti tule saamaan terveitä nilkkoja ja täten pitkien matkojen käveleminen ja pitkään seisominen on minulle kivuliasta. Ortopedini joskus totesi, ettei minusta koskaan tule kattopeltiseppää… Se kyllä pitää paikkansa :).

Aikuisiällä lapsuuden koulukiusaamisen traumat ja erinäisten sattumusten sarja laukaisi minulla myös uuden mielenterveyssairauden… ja koko taideurani ajan olen taistellut tämän sairauden kanssa. Minulla on skitsoaffektiivinen, joka on yhdistelmä skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Elämä sairauden kanssa ei ole helppoa ja sairaus vaikuttaa oleellisesti työkykyyni. Liika stressi laukaisee suuren ahdistuksen ja tämän vuoksi töiden tekeminen on välillä haasteellista. Harhaisuudesta olen päässyt lähestulkoon eroon hyvällä lääkityksellä, mutta muita sairauden oireita; ahdistusta, pelkoja, pakkoajatuksia jne. ei lääkityksellä eikä terapialla ole voitu täysin poistaa. Terapiasta on kuitenkin ollut iso apu näiden asioiden käsittelemisessä. Jos haluat lukea lisää mielenterveyssairaudestani suhteessa taiteeseeni ja muuhun elämääni, kirjoitin siitä aika selventävän kuvauksen Facebookissani, johon pääset klikkaamalla tästä.

Mielenterveysasiat ovat minulle todella tärkeitä ja niiden tiimoilta olenkin lähtenyt mukaan myös Lohjan seudun mielenterveysseuran toimintaan. Olen jo useamman vuoden ajan vetänyt seuralla taideryhmää Väreistä iloa ja voimaa – se on avoin ryhmä, johon jokainen on tervetullut ja jossa ei katsota taitotasoa, vaan tehdään yhdessä ja opitaankin välillä yhdessä! Vaikket olisi koskaan harrastanut taidetta, olet hyvin tervetullut osallistumaan ryhmään. Tarjolla on aina kahvia ja teetä ja hyvää seuraa :). Tsekkaa milloin ryhmä kokoontuu seuraavan kerran klikkaamalla tästä.

Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä aivan ihana poikani Tuukka (2014), avomieheni Joonas ja kissat Bapsu ja Topias.